Archive for kesäkuuta 2014

Laiskottelua, mäkeä, polkua ja Kaakkurin kierros

1 Comment »

Messilän maisemaa
Kylläpä on kaksijakoinen viikko takana. Jälkikäteen viikosta jäi vähän laiska fiilis, vaikka loppuviikko oli oikein hyvää tekemistä. Sama asia vaivaa koko kesäkuun kanssa. Muutamia hyviä treenejä, mutta kokonaisuus tuntuu jotenkin löysältä. Yritän ajatella löysää tuntumaa kuitenkin positiivisena asiana, koska se kertonee sen että pääkoppa ja kroppa kestää paljon enemmänkin treeniä kuin tämän kuun kokonaissaldo.

Kesäkuun viimeinen viikko alkoi juhannuksen jälkeisellä laiskuudella enkä saanut väännettyä itseäni parina päivänä sohvalta ylös. Keskiviikkona kävin hölkkäämässä PK-kympin, joka kulki yllättävänkin kovaa (5:24 min/km, avg 142, http://connect.garmin.com/activity/528353810). Torstaina kävin FB:n innoittamana kiipeämässä Messilässä tonnitorstai hengessä. 10 kertaa Laason hissilatu ylös ja lopputulemana oli 13,95km ja 1110m kokonaisnousua. (http://connect.garmin.com/activity/528984665

Kaakkurin kierros Repoveden kansallispuistossa

Lauantai aamuna herätyskello soi klo 6 ja oli aika lähteä pitkään odotetulle retkelle Repoveden kansallispuistoon Kaakkurin kierrokselle (Repoveden kartta). En ollut ikinä ennen käynyt Repoveden kansallispuistossa ja odotuksissa oli että maasto olisi siloteltua retkeilyreittiä muutamilla isommilla nousuilla maustettuna. Repovesi ylitti odotukset teknisillä paljon korkeuseroja sisältäneillä poluillaan.

Retkiporukka pieneni alkuperäisestä jonkin verran parin rasitusvamman takia ja harmikseni yksi juoksukaveri ilmoitti vielä lauantaiaamuna kurkun kipeytyneen yön aikana. Lähdettiin siis viiden hengen porukalla matkaan.


Lapinsalmen riippusilta
Koko ryhmä kasassa
Lähdimme liikkeelle Lapinsalmen sisääntulosta ja ensimmäisena elämyksenä edessä olikin hieno Lapinsalmen riippusilta. Sillan ylityksen jälkeen suuntasimme kohti Katajavuorta, jonne nousimme rappusia pitkin. Rappusten yläpäässä tuli reissun ensimmäinen pummi, kun lähdimme hienojen maisemien perässä sen enempää kylttejä katsomatta vuoren päälle vaikka reitti jatkui toiseen suuntaan. Kannatti kuitenkin käydä, mahtavat maisemat!


Katajavuoren rappuset

Näkymää Katajavuoren päältä
 Pienen ihmettelyn jälkeen suuntasimme nokan kohti Kuutinkanavaa. Kuutinkanavalla oli reitin ensimmäinen kaivo, mutta vesi haisi niin pahalle että pienen pähkäilyn jälkeen päätimme tankata pullot vasta Olhavalla.

Kuutinkanavan ränni

Kaivoa etsimässä koko porukalla


Hanna tulossa teknistä mäkeä alas.



Olhavalla pääsimme vihdoin täyttämään juomapullot kaivosta. Olen yrittänyt opetella ultria varten vartin välein juomista, koska olen huomannut että unohdan juomisen jossen kiinnitä siihen erityistä huomiota. Varsinkin polkutreenien jälkeen on ollut monesti aika kuiva olo. Olhavalla kävimme katsomassa mahdollisimman vähän sinne leiriintyneitä häiriten vuorta alapuolelta, jonka jälkeen päätimme oikaista hieman ja kiivetä vuoren päälle lampea kiertämättä.



Olhavanvuorella maisemia ihmettelemässä.
Olhava-Saarijärvi välillä ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Mukavaa hyvin juostavaa polkua ja vähän hiekkatietä. Lähellä Saarijärveä tuli vastaan ensimmäinen ihminen koko reissun aikana. Moneen kertaan ihmeteltiin ihan ääneen, että missä kaikki ihmiset ovat!? Ilmeisesti tapana on nukkua pitkään ja tulla vasta kymmenen-yhdentoista aikaan poluille eikä startata klo 9.


Puolustusvoimien hallitsemaa järvimaisemaa.

Saarijärvellä otin pullojen täytön yhteydessä Squeezyn banaanigeelin (hyi!!) ja jatkoimme kohti Kirnukangasta. Tässä kohtaa reitti kulkee Pahkajärven ampuma-alueen reunaa, joten reitiltä koilliseen poikkeaminen ei tule kysymykseen. Kirnukankaan jälkeinen Kirnuhuoko oli mielestäni ylivoimaisesti reitin hienoin paikka. Siellä mietin kuinka paljosta luonnossa liikkumattomat jääkään paitsi. Piti ihan hetki hengähtää ja vain nauttia sillä aikaa kun muut kuvailivat. Kuvissa paikka ei tietenkään näytä miltään - se pitää käydä itse kokemassa.


Laskeutumista Kirnuhuokoon.
Saarijärven jälkeen loppumatkan aikana ohitimme muutamia vaellusporukoita ja tuli muutama vaeltaja vastaankin. Varustuksemme verrattuna Gore-Texillä vuorattuihin rinkkaa kantaneisiin vaeltajiin oli vähän kuin alasti olisi ollut. Minulla oli päällä lyhyet trikoot, t-paita, lippa ja 13 litran juoksureppu kahdella juomapullolla. Ennen Tervajärven sisääntuloa kastuimme kertaalleen sadekuurossa, mutta kesä kyllä kuivaa sen minkä kasteleekin.


Kettulossi
Määkijältä otimme Villen kanssa pienen loppukirin Kettulossille ja kelasimme lossin valmiiksi muita varten. Yllättävän rankkaa! Lossilta juoksimme vielä autolle. Autolla vaihdoimme nopeasti vaatteet ja siirryimme taas riippusillan yli Lapinsalmelle makkaranpaistoon.

Retki oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja oli kiva tutustua neljään aiemmin minulle tuntemattomaan kuntoilijaan. Varmasti tulen järkkäilemään uudelleenkin vastaavia reissuja eri luontokohteisiin. Tietysti toivon seuraaville kerroille vieläkin isompaa osanottoa :)
Matkaa retkelle tuli tasan 24km. Aikaa tähän käytettiin 3h 45min. Liikkeellä tuosta ajasta oltiin noin kolme tuntia. (http://connect.garmin.com/activity/530025809)


Ruokaympyrä koottuna pinoon.
Kotona palauttelin hampurilaisella päivän urakasta ja päätin juosta vielä sunnuntainakin pitkiksen. Hyvin nukutun yön jälkeen kävinkin päivällä vesisateessa juoksemassa polkuja ja latupohjaa pitkin Messilän lenkin 22km. (http://connect.garmin.com/activity/530790914)

Kohti Kaakkurin kierrosta

No Comments »

Oikeastaan otsikon pitäisi varmaankin olla "Kohti Vaarojen ultraa", koska oikeastaan kaikki ajatukseni koskien seuraavien kuukausien treenejä on tähdätty Kolin syksyyn, mutta mennään nyt kuitenkin yksi tapahtuma kerrallaan :)

Ensi lauantaina on edessä pitkään odottamani kimppalenkki Repoveden kansallispuistossa. Keväällä pyörittelin mielessäni ajatusta lähteä kiertämään 24km Kaakkurin kierros juosten ja sain yhden juoksukaverinkin innostumaan ideasta. Laitoin toukokuussa fb:ssä tapahtuman vireille ja nyt vähän jännittyneenä odottelen minkä kokoisella porukalla ollaan lenkille menossa. Tottakai toivon että porukkaa tulisi mahdollisimman paljon. Kirjoittelen jonkinlaista raporttia retkeltä sunnuntaina.

Kaakkurin kierroksen retkelle on kaikki tervetulleita mukaan! Tässä linkkiä fb-tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/467067060105439/
Pidetään vauhti rauhallisena ja nautitaan luonnosta!

Treenit Helsinki Half Marathonin jälkeen on menneet yllättävänkin hyvin huolimatta siitä, että olen kerennyt tässä parin viikon aikana sairastaa flunssan ja joutunut parannella oikutellutta peroneus longus (tai brevis) lihasta ja sen jännettä. Veikkaan että jalkavamma on perua parista nilkan nyrjäytyksestä Evolla Niemisjärven kierroksella toukokuussa. Onneksi hieronta, venyttely ja kylmä tuntuu auttavan levon ohella tuntemuksiin.

Messilässä oli rinteet tyhjillään juhannusaattoaamuna.
Perjantaina tein pitkästä aikaa oikeasti pitkän lenkin maastossa.  Lähdin aamulla kahdeksan pintaan liikkeelle ja juoksin Salpausselän harjua pitkin polkuja ja latupohjia hyväksikäyttäen Jalkarantaan. Jalkarannassa kulkee rantaa pitkin hyvin tekninen kolmen kilometrin polkupätkä Messilään. Messilässä kiipesin pari kertaa hissilatuja ylös, jonka jälkeen lähdin latupohjia pitkin Pirunpesän kautta takaisin Lahen urheilukeskukseen. Urheilukeskuksen ympäristössä juoksin vielä pienen lisälenkin nousua ja lisäkilometrejä hakien. Mittaa lenkille kertyi 26,2km. Näitä lisää!

Helsinki Half Marathon 2014

No Comments »

Viime vuoden HCR-sekoilun (alimittainen reitti, järjestäjä oli ylimielinen jne.) jälkeen päätin aloittaa yhden miehen boikotin koskien HCR tapahtumaa. Samaan saumaan huomasin twitteristä, että Helsinkiin on syntymässä uusi puolimaratontapahtuma Helsinki Half Marathon. HHM myi silloin puolimaraton osallistumista hintaan 21,1€ (1€/km) johon sisältyi treenipaita ja päätin ilmoittautua vaikken ollut päättänyt tämän kevään ja alkukesän kilpailukalenteria vielä sen tarkemmin.

Kevään aikana ajatus täysillä juostavasta puolikkaasta 1½ viikkoa Bodom Trailin jälkeen rupesi kuulostamaan huonolta ja rupesin jo harkitsemaan HHM:n skippaamista. Juoksuklubin valmentaja Hanna-Mari ehdotti jossain treenissä jäniksen hommia HHM:lle ja kyselinkin twitterissä Aki Nummelalta mahdollisuudesta 2h jänistelyyn. Aki otti tarjoukseni vastaan ja asia oli selvä.

Koitin käydä perjantaina kokeilemassa 2h puolimaratonvauhtia (5:40min/km) ja samalla ajoin uusia DS Trainereitani sisään, mutta vauhti tuntui karkaavan liian kovaksi. Kilometrit meni 5:23, 5:25, 5:26, 5:32, 5:34 ja 5:38. Viimeinen sentään meni suunniteltua vauhtia ja juoksu tuntui kevyeltä, joten pystyin lähteä hyvillä mielin matkaan.

Lauantaina oli kello soimassa kuudelta ja nopean aamupalan ja pakkaamisen jälkeen hain kyytiin Antin ja Jounin ja suuntasimme auton nokan kohti Helsinkiä. Perillä jätimme auton Olympiastadionille parkkiin ja suuntasimme tapahtumapaikalle Finlandiatalolle. Lähtöä odotellessa tapasimme uusia ja vanhoja tuttuja, juttelimme ja kävin sopimassa jänishomman yksityiskohdista, kuten siitä juostaanko brutto- vai nettoaikaan. Meitä kahden tunnin jäniksiä oli neljä. Ensimmäistä kertaa sai ripustaa itseensä kaksi numerolappua, kun selkään tuli jänislappu.

Vähän ennen lähtöä sovimme, että otamme paukusta viivalle menevän ajan kiinni ennen puoliväliä ja loppumatkan pidämme vauhdin mahdollisimman tasaisena kuitenkin ala- ja ylämäet huomioiden.

Reitistä tiesin etukäteen sen, että 2-4,5km väli on melko mäkistä ja seuraava mäkisempi osuus on 14-18km välillä. Ensimmäinen kilometri oli koko kilpailun hitain (6:16) ruuhkan takia. Ihmettelimme muiden jänisten kanssa hetken hidasta vauhtia ja päätimme lähteä ohittelemaan ja pitämään suunniteltua vauhtia, ettei tarvitse nostaa matkavauhtia ihan niin paljon. Noin 1,5km kohdalla jätin siihen asti kannossa olleen jänis-kylttini liikenteenohjaajalle ja jatkoin matkaa ilman kantamuksia. Toinen kilometri juostiin aikaan 5:30 ja matkavauhti alkoi löytyä.

Jokaisella kilometritolpalla tarkastin tasaisen vauhdin taulukosta kuinka paljon olimme tavoiteaikaa jäljessä ja muistaakseni seitsemän kilometrin kohdalla pääsimme aikatauluun. Tämän jälkeen menimme vahingossa pahimmillaan noin puoli minuuttia tavoiteaikaa edellä, mutta se antoi mäkiselle osuudelle vähän pelivaraa.

Mielestäni koko juoksun hauskin osuus alkoi vähän 18km jälkeen, kun peesaajamme rupesivat selkeästi ottamaan loppukirejä. Tästä eteenpäin huusimme ja kannustimme takaa tulevia ohittamaan meidät ja kilometri ennen maalia hätistimme viimeisetkin peesaajat takaamme pois. Yhtä montaa hienoa loppukiriä en ole ennen nähnytkään! Pienen houkuttelun jälkeen monelta löytyi vielä ylimääräinen vaihde ennen maaliin tuloa.

Maaliin päädyimme ajassa 1:59:51 eli noin yhdeksän sekuntia etuajassa. Juoksun jälkeen tuntui hyvältä, kun useampikin ihminen tuli kiittämään kädestä pitäen vauhdin pidosta. Kahden tunnin jäniksenä oleminen oli erittäin kiva kokemus ja varmasti lähden uudelleenkin hommaan mukaan! (vink vink juoksujärjestäjät ;) )

Keskisykkeeni lenkin aikana oli 159 eli aikalailla aerobisen kynnykseni tietämissä. Palautumisajaksi Garmin arvioi 27 tuntia, joka tuntemuksieni mukaan oli hyvä arvio. Datat Garmin Connectissa.

Tapahtumana HHM oli varsinkin ensimmäiseksi kerraksi todella hyvin järjestetty. Olimme ajoissa paikalla eikä jouduttu jonottaa oikeastaan mihinkään. Vessoja alueella voisi olla kyllä enemmän ja jäniksille voisi pukea jonkinlaiset lipputangot ja jänispaidat päälle, koska meitä oli kuulemma matkalla vaikea huomata. Myös tavarasäilytyksen siirtäminen esim johonkin telttaan pihalle voisi olla hyvä.

Nyt omalta osaltani alkaa raivokas valmistautuminen kohti NUTS Midnight Sun Trail Ultraa ja Vaarojen ultraa, jotka olen valinnut vuoden pääkisoiksi. Tänään aloitin valmistautumisen kiipeämällä Messilässä Laason rinnettä vähän väsyneillä jaloilla seitsemän nousua. Matkaa päivän treeniin tuli 12,3km ja kokonaisnousua +777m.

Suunnistusta ja hulluja ajatuksia

1 Comment »

Tämä viikko on ollut harvinaisen hauska. Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa iltarasteilla ja koukutuin jo kerrasta. Miksen ole aiemmin tajunnut kuinka kivaa suunnistaminen on? Maanantaina jatkoin mettä-teemaa käymällä polkulenkillä mahdollisimman paljon mäkiä hakien, mutta kuitenkin PK-sykkeellä. Tuo lähes mahdottomalta kuulostava yhtälö onnistui ja päähäni pesiytyneet hullut ajatukset vahvistui.

Tiistaina ja keskiviikkona oli taas suunnistuksen vuoro, kun kävin tiistaina kastumassa täysin Kalliolan metsissä ja eilen oli HU-46 aikuisten suunnistuskoulun viimeinen kerta Hälvälässä. Suunnistus kyllä maistuu, vaikka vauhdin lisääntyessä pummitkin tuntuu lisääntyvän suoraan verrainnollisesti.

Kolme suunnistuskertaa kartoilla: sunnuntai, tiistai, keskiviikko

Ne hullut ajatukset; niitä rupesi syntymään jo viime vuoden Kolin retkellä. Ajatukset on harhailleet samojen ajatusten parissa talven mittaan useammankin kerran, mutten ole ottanut niitä kovinkaan tosissani ennen tätä ja viime viikkoa.

Nyt kuitenkin kävi näin:


Ilmoittautuminen Vaarojen maratonin 86km ultramatkalle on nyt siis sisässä eikä auta kun aloittaa neljän kuukauden pituinen treenikausi kohti varmasti kovinta (ja hulluinta, järjettömintä, kivuliainta) juttua mitä olen ikinä tehnyt!

Bodomilta palauttelua

No Comments »


Bodomin maalissa sykemittarin näytöllä luki: Palautumisaika 3 päivää. Garmin Forerunner 620:n palautumisavustaja on osoittautunut aika tarkaksi kaveriksi arvioidensa kanssa, joten pääsääntöisesti tottelen sitä enkä hötkyile muuta. Palautuminen ei kuitenkaan tarkoita pelkkää sohvalla makuuta sipsipussi toisessa ja kissa toisessa kainalossa, vaan mielestäni liike on lääke.

Perjantaina kävin Bodom-fiilistelyiden lisänä kevyessä jalkojen hieronnassa Lahden hierojakoululla. Hieronnassa huomattiin, että jalkojen ulkosivuilla menevät jänteet on kireät kuin viulunkielet, mutta isoja jumeja lihaksista ei löytynyt. Jalkapohjassa oli yksi mollukka, mutta ei ole enään. Pitänee käydä ostamassa pilatespötkylä ja rullailla sillä jänteistä kireyksiä pois.

Lauantaina päätin makaamisen riittävän ja kävin noin 1½h / 31km kevyellä fillarilenkillä. (Data kahdessa osassa: 1 ja 2) Pyöräily sai selvästi loputkin kuonat ja maitohapot jaloista liikkeelle ja nyt sunnuntaina jalat tuntuu erinomaisilta. Lenkin jälkeen tein erinomaisen Pasta Carbonaran homemade tuorepastalla, nam!

Sunnuntai on ollut perinteisesti minulla pitkispäivä, mutta tänään jätän pitkiksen juoksematta. Ensi lauantaina juoksen Helsinki Half Marathonilla kahden tunnin jäniksenä ja yritän säästellä energiaa urakkaa varten. Kahden tunnin puolikas ei ole ihan peruskuntovauhtia minulle, mutta ei vaadi myöskään ponnisteluja vauhdin suhteen.

Bodom Traililta on julkaistu hieno kisavideo:



Sain myös luvan julkaista Bodomilta videon, jossa olen itse näkyvillä (noin 12s kohdalla tulen kuvaan sininen paita päällä). Videon oikeudet omistaa Bodom Trail, kuvaaja Juhani Keski-Rahkonen (www.juhanikeskirahkonen.com):


Kummatkin videot saa näkymään HD-laadulla oikean alakulman rattaan kuvan takaa valikosta.

Nyt saa kuitenkin Bodom-fiilistelyt riittää ja aika ruveta treenaamaan kohti elämäni ensimmäistä ultraa. Garminin palautumisavustaja on sitä mieltä että läski ylös sohvalta, joten suuntaan tänään Tennilään iltarasteille. Yhdistetty PK-, mäki- ja suunnistuskausi alkaa NYT!